Kävipä kerran niin, että minä sain lapsen. Sitten kävi niin, että sain toisen ja kolmannen ja vielä monta monta lisää ja meidän talomme täyttyi naurusta ja vilinästä. Kävipä myös niin, että joskus piti rauhoittua, vaikkapa saunan lauteille tai iltaisella, kun höpötysaika oli jo ohi ja silloin minä keksin alkaa kertomaan tarinaa lapsille. Kaikki istuivatkin hiljaa suppusuina kuuntelemassa, mutta koska tarinoilla on ikävä tapa loppua kesken kaiken, keksin sitten toisen tarinan, kolmannen tarinan ja vielä monta lisää, kunnes talomme ja jopa lähimetsämme täyttyivät kaikenmaailman tarinoista.
Kirjoitin melkein kaikki tarinat ylös tänne blogiin, jotta jos sattuisi käymään niin, että sinulla ei satu olemaan juuri nyt hyvää tarinaa niihin hetkiin, kun sataa, eikä ulos voi mennä, voit kuunnella näitä samoja tarinoita ja sitten kun aurinko taas paistaa, tiedät mitä tehdä.
Terveisin,
Riikka Aapalahti
